Messuaamuun heräsin hiekkapaperia silmät täynnä. Kaverin kissat oli rakastanu mua taas niin paljon yön aikana (minä tietysti takaisin silitellen ja rapsutellen), että jo kolme viikkoa sitten aloitettu allergialääkekuuri ihan vain tuota kyseistä yötä varten tuntui osittain turhalta. Meikkauksen jälkeen silmien punotus pikkuhiljaa laski ja olo normalisoitui. Mäkikuplassa nautitun pizzan jälkeen suunnattiin sitten kohti Merikaapelihallia ja Helsinki Ink tapahtumaa.
Väkee oli ku pipoo, ja ihana surina täytti korvakäytävät jo heti ovesta sisään astuttua. Pitkälle en päässyt, kun ensimmäiset tutut rullaili vastaan derbykamat päällä. En tiennyt, että HRDn neidit on paikalla promoamassa, mutta yllätys oli iloinen, pääsi höpötteleen derbyä. =)
Kakskyt metriä eteen päin, ja suomalaisten tikkaajien kammiossa törmäsin seuraaviin tuttuihin, Horojen riveissäkin vaikuttaneeseen neitiin ja hänen toiseen osapuoleensa, joka oli juuri hetkeä aiemmin noussut espanjalaisen tatskaajan penkistä ja ylpeänä esitteli olkavarttaan. Siinä sitä sitten harmittelin itsekseni, kun en pystynyt rahatilanteeni vuoksi ottamaan kuvan kuvaa....kaikki mihin mulla rahaa kului, oli rasvapurkki. Parasta tuotetta, mihin oon törmänny, kuva paranee hullun nopsaan eikä paranemisvaiheessa kovin ees kutia..se vähän turruttaa ihoa jne, niin on helppoa olla.
Ne, jotka mua vähänkään tuntee, tietävät että kirjat on mulle heikko kohta. Messuilla oli pari myyjää, joilla pöydät notkuivat kirjoja niin vanhoista vuosikymmenistä, pin up-tytöistä, kuin burleskistakin...rahaa kun ei ollut, tyydyin ottamaan valikoimasta muistoksi vain kuvan. Sniisks.
Ulkomaisia artisteja oli paikalla nelisenkymmentä, osa itseäni enemmän kiinnostavia kuin toiset. Itse pidän paljon old school tyylisistä kuvista, joten vietin aikaani enimmäkseen ihaillen heidän työtään ja jo tekemiään töitä selaillen kuvakansioita. Yksi ylitse muiden oli espanjalainen Gustavo Viani, jonka loossista oli vaikea siirtyä seuraavaan. No, sitä pystyi aina palaamaan takaisin. =) Jos sitä joskus varailee matkaa Espanjaan, sitä voisi vaikka kysäistä, onko herralla vapaita aikoja.....
Kaiken kaikkiaan oli onnistunut reissu. Kaveri oli varannut ajan herralle nimeltä Nick Morte, mutta aikataulu oli siirtynyt eteen päin kahden tunnin verran, joten en päässyt näkemään hänen tikkaavan kaverini rintakehää. Viestiä tuli kyllä myöhemmin illalla, että tatuoinnista tuli hieno, vaikkakin jäi vielä vähän kesken. En malta odottaa, että näen kuvan!!
Jos sitä nyt jo alkaisi vähän säästämään, ehkä sitten ensi vuonna itsekin voisi jonkun kuvan ottaa....??
#Betty
