HRDn A-tiimin nostan omissa silmissäni hirmu korkealle arvostuksessa, paremmuudessa ja derbytietämyksessä, joten on varmaan hyvin ymmärrettävää, että puntti hieman tutisi kun luistimet jalkaan kiristin. Päässä pyöri vain tyyppien naamoja ja nimiä.. "ei hitto sekin on A-joukkueessa!!...ja se!!!". Mutta onneksi järki pysyi päässä, enkä kuitenkaan pidä HRDn A-tiimiä ylijumalattarina (ainakaan ihan koko aikaa), vaan ihmisiähän nuokin ihanat naiset "vaan" ovat..
Peli kun oli suljettu, niin en viitsi kovin huudella tuloksia tai mitään tässä, mutta voin kertoa, että itselleni jäi aivan mahtavan hyvä fiilis, ja opin hirmuisesti uusia asioita, ja sain itsevarmuutta tekemiseeni. Viime aikoina kun olen jostain syystä aliarvioinut itseäni derbyn suhteen, niin oli hyvä hetki potkia itseäänkin persiille. Minähän melkein jopa skippasin pelin ihan vain siksi kun tuntui ettei musta kuitenkaan olisi siellä mihinkään. Onneksi kuitenkin suutahdin itselleni että herää pahvi, harjoittelemalla oppii, ja mikä parempi paikka oppia kuin HRDn kanssa scrimmatessa! Ja voi niitä onnistumisen hetkien tuomaa iloa!! Annoin mahtavan whipin ja TRHn tytsyjen kanssa yhdessä kohtaa koettiin yhteinen onnistumisen tuoma euforia kun se HRDn jammeri jäikin sinne meidän seinän taakse....
Ja vaikka radalla joukkueet pelaavatkin toisiaan vastaan, on kaikki heti pelin jälkeen (joskus myös sen aikana) kuitenkin taas yhtä suurta derbyperhettä. Eihän tätä lajia siis vain voi olla rakastamatta!!
Tätä lisää!!
Kiitos HRD, LRD ja TRHn omat tytsyt!!
#Betty
P.S. Kaikki mahtavat kuvatukset on ottanut Marko Niemelä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti